Puhuva papukaija

Tässäpä mielenkiintoinen artikkeli Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta luettavaksi: Puhuva papukaija - Yhden tempun poni... eikun lintu?

Meiltä löytyy puhuva papukaija, mutta niin myös kiljuva papukaija ja rääkyvä papukaija - kaikki näppärästi samassa pakkauksessa "kolme lemmikkiä, yksi hinta" -tyyliin.

Moni on ottanut itselleen papukaijan kuvitellessaan saavansa siitä mukavan - ja ennenkaikkea puhuvan - seuralaisen. Arki papukaijan kanssa ei kuitenkaan vastaa tätä kuvaa ja juuri tästä aiheesta kyseinen artikkeli kertoo.

Suositeltavaa luettavaa kaikille - vaikkei olisikaan puhuvaa papukaijaa hankkimassa.

Lintunamit hamppuvoista

Nämä helppotekoiset ja terveelliset lintuherkut valmistuvat nopeasti vähistä aineista ilman lisäaineita tai muita inhotuksia. Halutessaan kaikki ainekset pystyy hankkimaan luomuna. Namien pohjana on hamppuvoin ja hunajan sekoitus, hamppuvoin tilalle voi tehdä voita samalla reseptillä mistä tahansa muusta öljyisestä siemenestä tai pähkinästä. Otathan kuitenkin huomioon oman lajisi ruokintasuositukset, sillä vaikka rasvat ovatkin välttämättömiä linnuille, niiden päivittäinen tarve eroaa huomattavasti eri lajien välillä. Syötä nameja siis lintusi tarpeet huomioon ottaen.

Valmiit namit voi tarjoilla kätevästi herkkutikkuihin tai sisalnaruun ripustettuina, piilotella namijemmoihin tai tökkiä oksanpätkiin tai miksipä ei vaikka jättää pienemmiksi ja tarjoilla linnulle palkinnoksi ihan sellaisenaan. Hyödynnä myös häkin vaikeimpia paikkoja, jotta linnut saavat mukavaa puuhaa tavoitellessaan herkkuja.

Hamppuvoi

400g kuorittuja hampunsiemeniä
4 rkl vettä
1 tl öljyä

Laita hampunsiemenet tehosekoittimeen. Lisää joukkoon vettä ja öljyä. Sekoita. Lisää tarvittaessa vettä, jos tahna tuntuu liian paksulta eikä meinaa sekoittua. Tahnasta ei kuulu tulla juoksevaa, vaan ennemminkin jäykkää.

Namit

Perusainekset:

• 400g hamppuvoita (eli ylempänä valmistettu annos)
• n. 100g hunajaa

Lisukkeet:

• 2 tl spirulina -levää
• 1 rkl hamppuproteiinijauhetta
• 4 rkl jauhettuja siemeniä TAI kuivatuista marjoista/hedelmistä tehtyä jauhetta
• pähkinöitä tai lisukesiemeniä (chia -siemeniä, hampunsiemeniä, pähkinänpaloja...)
• linnun omaa siemensekoitusta ja/tai pellettejä
• halutessa kuivattuja marjoja tai hedelmiä  

Sekoita hunaja hamppuvoihin. Lisää sekaan halutessasi spirulinaa ja hamppuproteiinijauhetta.
Sekoita joukkoon siemen/marja/hedelmäjauhe (tämä toimii jauhojen tavoin, eli kiinteyttää seosta ja tekee siitä helpommin muotoiltavaa). Lopuksi sekoita joukkoon vielä linnun omaa siemensekoitusta tai pellettejä ja halutessasi lisukesiemeniä, pähkinöitä ja/tai kuivattuja marjoja tai hedelmiä. Jätä siemeniä ja lisukesiemeniä/pähkinöitä jonkin verran päällystämiseen.

Muotoile taikinasta haluamiasi palasia. Voit ottaa nokareen taikinaa ja pyöritellä sen palloksi tai vaikkapa taputella kaiken tasaiseksi ja leikata sitten piparimuotilla paloja. Voit myös päällystää taikinalla puutikkuja, joihin saa kätevästi ruuvattua koukut helppoa ripustamista varten.

Pyörittele valmiit palaset siemensekoituksessa. Voit pyöritellä palaset myös esimerkiksi siemenjauheessa, kuivatuissa hedelmissä tai jättää vaikka kokonaan päällystämättä.

Valmista! Jätä palat kuivahtamaan esimerkiksi leivinpaperin päälle. Palojen koosta riippuen kuivumiseen voi mennä parikin päivää. Herkut voi toki tarjota vaikka heti, mutta kuivattaminen saa ne pysymään muodossaan.

Vinhat vipeltäjät: Viiriäiset

(Lajiesittely siniviiriäisestä, teksti julkaistu aiemmin Siipipeilin numerossa 2/2010)
 

Kanarialinnut ja viiriäiset ruokailemassa sulassa sovussa.

Siniviiriäinen (Cortunix chinensis) tunnetaan maailman pienimpänä kanalintuna. Lemmikkinä pidetään myös tavallista viiriäistä (Coturnix coturnix) joka eroaa siniviiriäisestä lähinnä suuremman kokonsa puolesta. Siniviiriäinen tunnetaan myös nimillä kiinankääpiöviiriäinen ja kääpiöviiriäinen. Luonnonvaraisena se asuu Aasian suunnilla, eli eteläisessä Kiinassa, Indonesiassa, Uudessa Guineassa, Pohjois- Australiassa sekä Intiassa.

Lemmikkinä viiriäinen on kohtalaisen helppohoitoinen, vaivaton ja miellyttävä. Seuranpidon viiriäisillä hoitaa lajitoverit, joten omistajan tehtäväksi jääkin vain säännöllinen ruokinta ja siivous. Siitä selviää yllättävän helpolla, sillä viiriäiset eivät sotke kovin pahasti eivätkä haise. Päivät pitkät nämä pienet kanaset juoksentelevat ympäri häkin lattiaa maata kuopsutellen ja tutkien josko sieltä löytyisi muutama siemen tai peräti herkullinen ötökkä. Juoksentelun lomassa viiriäiset kommunikoivat melkein jatkuvasti keskenään hyvin hiljaisella, linnunpoikasten ääntelyyn verrattavissa olevalla, piipityksellä. Jos joku linnuista ajautuu liian kauaksi tovereistaan, saattaa piipitys kuulostaa hätääntyneeltä jolloin viiru juoksee lujaa vauhtia takaisin muiden luokse. Kukkojen tapaan viiriäiskukot toisinaan kiekaisevat, mutta tämäkään ääni ei kovin luja ole, hyvä jos suljetun oven läpi toiseen huoneeseen asti edes kuuluu.

Yhteinen kylpyhetki.

Viiriäinen elää luonnostaan pareittain, joskin yhden kukon voi hyvin yhdistää useamman kanan kanssa. Kukkoja voi pitää mainiosti keskenään poikaporukassa, mikäli kanoja ei ole. Useampaa kukkoa ei koskaan saa yhdistää kanojen kanssa, koska pahimmillaan tämä voi johtaa kukon/ kukkojen kuolemaan. Joissain värimuodoissa kukon ja kanan erottaa ulkonäön perusteella, mutta muutoin käyttäytyminen paljastaa sukupuolen. Kukot käyttäytyvät enemmän ”kukkoillen” ja luonnollisestikaan eivät kykene munimaan. Kukot elävät yleensä noin neljästä viiteen vuotta, kanat puolestaan hieman vähemmän eli noin kolmesta neljään vuoteen.

Viiriäiskana aloittaa muninnan noin neljän kuukauden ikäisenä, sen jälkeen kana munii yhden munan melkein joka päivä. Mikäli poikasia ei ole tarkoitus tehdä, kerätään munat päivittäin pois. Kanat munivat vaikka kukkoa ei olisikaan, mutta tällöin poikasia ei voi tulla. Mikäli poikasia haluaa, niin hedelmöittyneet munat voi jättää emoille haudottaviksi tai vaihtoehtoisesti laittaa hautomakoneeseen, sillä kanalinnut osaavat syödä itse heti kuoriuduttuaan. Munia voi syödä tai käyttää ruuanlaittoon tai leivonnaisiin aivan kuten kananmuniakin. Jääkaapissa munat säilyvät noin kuukauden verran. Viiriäisiä ei tarhata pelkästään munien vuoksi sillä koko lintukin soveltuu hyvin syötäväksi, mikäli suuremman viiriäistarhan perustamiseen on kiinnostusta.

Viiriäiset ovat yleisesti ottaen rauhallisia, joten ne tulevat hyvin toimeen samassa häkissä muiden rauhallisten ja pienten lintulajien kanssa. Aina toki täytyy muistaa yksilöerot, myös pelkkien viiriäistenkin kesken.

Luonteeltaan viiriäinen on aktiivinen ja utelias. Näiden pikku otusten touhuista riittääkin katseltavaa vaikka koko päiväksi. Ne tottuvat myös nopeasti ihmiseen, kunhan hoitaja käyttäytyy rauhallisesti ja etenee viiriäisten ehdoilla.

Vedessä viiriäiset eivät kylve, joten kylvyksi tarjotaan säännöllisesti joko hiekkaa tai lannoittamatonta turvetta.

Siniviiriäiskukko nauttimassa turvekylvystään.

Ruokinta:

Vettä tulee olla ehdottomasti aina tarjolla. Vesiastian valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä liian syvään astiaan viiriäiset saattavat hukkua. Esimerkiksi keraamiset, jyrsijöille tai kissoille tarkoitetut ruokakupit tai lintujen juoma-automaatit sopivat mainiosti. Vesiastian täytyy kuitenkin olla sellainen, että lintu oppii siitä juomaan, eli veden tulee olla näkyvillä ja helposti saatavilla.

Siemenseokseksi sopivat pikkulintujen siemenseokset, esimerkiksi undulaateille tai peipoille tarkoitetut. Useampaakin seosta voi yhdistää, jotta ruuasta tulee monipuolisempaa. Siemenet voi tarjoilla kupista tai haluamastaan ruokinta-automaatista. Ruokaa on myös hyvä heitellä pohjamateriaalin sekaan häkin pohjalle, koska näin linnut saavat mieluisaa virikettä.

Maatalouskaupoissa myydään isoissa säkeissä kananrehua, joista Pikku-Punaheltta on sellaisenaan viiriäisille sopivaa. Mikäli ostaa tavallista Punahelttaa, tulee tämä hienontaa pienemmäksi. Kananrehu on halpaa ja säilyy hyvin. Pienin säkki painaa neljäkymmentä kiloa ja maksaa hieman alle 20e. Rehusäkkien koosta johtuen kimppaostaminen on hyvä vaihtoehto. Valmiista kananrehuvalikoimista löytyy myös esimerkiksi munitusrehua, jota voi myös hyvin tarjota kunhan rehun ensin hienontaa riittävän pieneksi.

Tuoreruokana kelpaavat monipuolisesti erilaiset vihannekset, hedelmät ja marjat. Kurkku, salaatti, idätetyt siemenet, porkkana ja omena ovat ainakin sellaisia, joita kannattaa ensimmäisten joukossa kokeilla tarjota. Kovat ja vaikeasti nokittavat kasvikset raastetaan, muut voi tarjoilla palasina.

Kalkkia tulee olla jatkuvasti saatavilla, sillä muninta kuluttaa paljon kalkkia. Kalkinlähteenä toimivat esimerkiksi seepiansuomut, jauhetut kananmunankuoret tai vaikkapa kalkkijauhe sellaisenaan.

Ruuansulatushiekkaa viiriäiset tarvitsevat ruuan hienontamiseen, joten sitä tulee olla aina tarjolla.

Lisäksi ruokana voidaan antaa hirssintähkiä, nokittavaksi voi hyvin antaa toisinaan kuivaa leipää. Keitetyt kanan- ja viiriäisenmunat kelpaavat myös.

Useimmat viiriäiset rakastavat jauhomatoja, ja niitä voikin hyvin antaa muutamia kertoja viikossa, mutta jatkuvasti niitä ei kuitenkaan saa olla tarjolla. Jauhomatoja on helppo kasvattaa kotona, mutta eläinkaupoistakin voi käydä ostamassa muutaman toukan kerrallaan, mikäli ei tahdo näitä kotonaan säilyttää. Elävät jauhomadot ovat erityisesti viiriäisten mieleen, mutta näitä voi toki antaa kuolleinakin mikäli ei syystä tai toisesta pysty eläviä jauhomatoja käsittelemään tai kotonaan säilyttämään. Myös muita toukkia, matoja, hyönteisiä ja hyönteissyöjille tarkoitettuja hyönteismurskia voi tarjota.

Häkki:

Viiriäinen on maassa elävä lentotaidoton lintu, joten lentotilaa häkissä ei tarvitse olla. Tosin häkin korkeudessa tulee ottaa huomioon, että säikähtänyt viiriäinen hyppää kovalla vauhdilla ylöspäin ja kattoon törmätessään saattaa jopa kuolla. Viiriäiset pystyvät hyppäämään kirjaimellisesti huoneen kattoon asti, joten kangaskatot niiden häkeissä ovat varsin hyvä vaihtoehto.

Häkissä olisi hyvä olla pohjapinta-alaa vähintään puoli neliömetriä kahta lintua kohden, mieluusti tietenkin enemmän. Korkeutta on hyvä olla vähintään metrin verran.

Viiriäiset eivät osaa istua orsilla, joten orsia ei häkkiin tarvitse laittaa, mutta sen sijaan piilopaikkoja tulisi olla tarjolla. Esimerkiksi sopivan kokoiset jyrsijöiden mökit toimivat hyvin, miksipä ei vaikka pahvilaatikkokin. Halutessaan häkkiin voi sijoittaa myös erilaisia tasoja joihin on helppo kiivetä esimerkiksi ramppia pitkin. Sisustukseen voi mainiosti käyttää myös tekokasveja tai oikeita myrkyttömiä kasveja.

Pohjamateriaalina sanomalehti ei ole kovin hyvä ratkaisu ainakaan pidemmäksi ajaksi. Maassa elävinä lintuina viiriäisten jalat likaantuvat helposti, mikäli pohjamateriaali ei ole riittävän imukykyistä. Kutterinpuru, mörttiröpö, lannoittamaton turve, pellava, hamppu ja puupelletti ovat hyviä materiaaleja. Kissanhiekkaa tai muuta syötynä vaarallista materiaalia ei saa käyttää, vaan pohjamateriaalin tulee olla sellaista, ettei sen syöminen haittaa mitenkään. Pohjamateriaalin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös pölyävyyteen, esimerkiksi kovin hienojakoinen hiekka ei ole pölyn kannalta hyvä vaihtoehto ja myös jotkut kutterinpurut ovat turhan pölyäviä.

 Viiriäisten äärimmäisen nautinnollinen kylpyhetki kouristeluineen ja hidastuksineen voi äkkiseltään näyttää suorastaan siltä, että linnut kärsisivät jostain vakavasta sairaudesta.

Viiriäisvauvoja.

Linnunkakkaa ja kakkalaskelmia

 Mistä lintuihmiset keskustelevat aivan tavallisena lauantai-iltana? No tietenkin linnunkakasta!
Vallan hämmentäviä lukuja tässä saatiin aikaan, asioita, joita ei tule ajateltua.


[AAA] herra jestas kun se kakkaa
[AAA] aina ku mä höpisen sille niin se kakkaa
[BBB] linnut kakkaa usein :D
[BBB] suunnilleen sen 10 min välein :D
[BBB] nukkuessa sit vähemmän, mut sit se aamuläjä onkin valtava
[@CCC] Tästä voidaan päätellä, et AAA höpisee hönölle 10 min välein? :D
[AAA] :D
[BBB] mut jos ne 12h ajan vetää 10min välein kakkaa, niin se on sit semmoset 72 kakkaa päivässä :D
[@CCC] Olennainen laskutoimitus :D
[AAA] huhhuh
[AAA] kamala määrä
[BBB] ja meillä on ne 30 kakkapeppua, niin se on sit semmoset 2160 (???? :D) paskaa päivässä :D
[AAA] herrajumala, montako kiloo siitäkin tulee jo viikossa :O
[AAA] ;)
[BBB] laskinkohan ihan oikeesti oikein :D
[BBB] noilla on toki pieniä paskoja vaan, mut kylläpä toi roskis sinänsä täyttyy vauhdilla :D
[BBB] 12h = 720min, 10min välein kakka on siis 72?
[BBB] ja 72 x 30 = 2160? :D
[@CCC] Laskit kauheen monimutkaisesti. :D
[@CCC] 12x6 = 72
[BBB] no silleenkin voi
[BBB] mut tsiisus, eipä tuu ajateltua :D
[BBB] repesin ääneen, kun laskin :D
[@CCC] Kertaa vielä teidän lintumäärällä. :D
[BBB] 2160 kakkaa päivässä kerrotaan 7:llä on yhtä kuin 15120 kakkaa viikossa!
[@CCC] :DDDDDD
[@DDD] :DDDD
[@CCC] Onneks olkoon sit vaan. :D
[BBB] 788400 vuodessa!
[BBB] hurraa!!! :D
[BBB] uimme paskassa! :D
[BBB] olen paskamiljonääri! :D
[BBB] melkein miljoona sontakikkaretta joka vuosi!
[BBB] ja mulla on ollut lintuja öö... 23 vuotta?
[+EEE] mitäs sitte ku noi linnut paskoo näppikset ja sängyt ja kaikki :D
[@FFF] If I had a dollar every time Fide took a crap... I would have about 3 500 000 dollars :O
[+EEE] hyvi pysyy kondiksessa
[BBB] 18133200 kakkaa elämäni aikana! :D
[@CCC] :DDD
[BBB] mikä toi luku ees on? :D 18 miljoonaa vai? :D
[@FFF] Jep
[BBB] juma, tän perusteella pitää kehittää kakkalaskuri
[@CCC] :DDD
[BBB] siihen voi syöttää päivän milloin otti linnun ja sit se laskee siitä 10min välein kakan
[@FFF] Mut jos haluaa jotain truly mindblowingia niin... paljonkohan yhden jätöksen paino on? Varmaan joku gramma neitsikalla?
[@FFF] 18 miljoonaa kakkaa on siis 18 tonnia!
[@CCC] :DDD
[BBB] herrajumala :D
[@CCC] Siis ei vittu tätä keskustelua..
[BBB] :D
[BBB] tää on loistava :D
[@FFF] Montako rekkaa tarvittaisiin kuljettamaan 18 tonnia linnunpaskaa. :O
[BBB] :DDDD
[+EEE] yks
[BBB] on muuten saanut selkä vääränä kantaa tota paskamäärää roskikseen
[+EEE] kyllähä noi isot autot vetää noita 50 tonnin kappaleitaki
[+EEE] et jäis vielä tilaa aika reilusti
[@FFF] Äh, niinpä näköjään vetää (just katselen itse)
[BBB] eli mun elinaikana ei riitä yksi rekka-auto viemään mun linnunpaskoja pois?
[+EEE] riittäis
[BBB] (jos jatkan lintujen pitoa samaan malliin vielä seuraavat... 40v...?)
[@FFF] AAA. Joo, sit ei
[+EEE] no yks auto vetää vähintään 50 tonnia
[@FFF] Nyt saadaan lintupiireihin uusi virtuaalipeniksen mittari: Montako rekallista linnunpaskaa lintusi ovat tuottaneet
[+EEE] ja se o voittaja joka pääsee yli yhden :D
[BBB] tää on kyllä hyvä laskutoimitus, tartteis vaan laskuriksi :D
[BBB] sit se ilmoittaisi rekka-autoissa lopullisen määrän
[@FFF] EEE: Kyl noi alkaa näemmä 22-24 tonnista (Mercedes Benx 3335 6x4).
[@CCC] Mut kyl carosta on pakko lähtee enempi kuin gramma!
[+EEE] joo siitä ne perukset varmaa alkaa
[BBB] CCC: crAAAaap!
[+EEE] paljos kuorma-autot vetää
[@FFF] http://www.sk-kaivin.fi/kuljetus.htm
[+EEE] joono noi o jotai tollasia
[+EEE] vaan esim töistä monesti lähtee tavaraa joka painaa yli 50 tonnia
[+EEE] iha tavallisella rekalla
[@FFF] Ehtisinköhän vielä vaihtaa inssityöni liittymään jotenkin tähän. "Selvitys siivellisten kotieläinten ulosteiden kuljetuskustannuksista"
[BBB] sit voidaankin laskea paljonko ne kakat sisältää bakteereita
[BBB] FFF: toi kuulostaa hyvältä ja olis hyödyllinen :D
[@CCC] Lasketaan yhdistysten jäsenten yhteistulos.
[BBB] semmonen kilpailu pystyyn
[@CCC] Ja kuinka moni laittaa ne biojätteeseen!
[BBB] "paljonko olet elämäsi aikana tuhonnut luontoa linnunpaskalla"
[@CCC] Aatelkaa kuin paljon biojätettä menee kaatopaikoille meidän takia. :D
[BBB] "kuinka paljon olet kuormittanut kaatopaikkoja pelkällä paskalla"
[BBB] mut aatelkaa kuin moni kukkapenkki tykkää meistä!
[@FFF] Mut myös paljonko siitä on ehtinyt maantua!
[BBB] meillä ei oo biojätettä, joten menee polttokelpoiseen kakat. Eli niistä tulee lämpöä!
[@FFF] Mä tunnen ihmisiä bio- ja elintarviketekniikan puolelta. Täytyy ottaa tää asia esille niiden kanssa.
[@CCC] :D
[BBB] :DDDD
[BBB] varo etteivät pasko alleen, kun kuulevat alustavat luvut
[@FFF] :DDD
[@FFF] (Veikkaan, että meidän luvut on noin nelinkertaisia todelliseen määrään verrattuna, kun miettii sitä paljonko lintu oikeasti *syö* päivässä... Mutta tonneihin silti päästään!)
[BBB] meillä noi syö päivässä ihan hitosti :D
[BBB] n. 80kg siementä vuoteen, elikkä n. 210g per päivä
[BBB] ja n. 70kg tuoreita, eli
[BBB] 190g päivässä
[BBB] elikkä semmoset 300g ruokaa päivässä pienille :D
[BBB] (musta tuntuu aina välillä, että noi syö epätavallisen paljon, mut eipä ne toisaalta lihokaan)
[+EEE] on se kallisat :D
[+EEE] jos menee noi paljo joka päivä
[BBB] EEE: entäs kun lasketaan sit koko sen ajan varrelta, mitä on lintuja pitänyt :D ja mitä tulee vielä pitämään :D
[BBB] ei voi kuin todeta, että tulipa kalliiksi ne kaksi kanarialintua :D

Namijemma vehnäjauholiisteristä

Papukaijat vaativat jatkuvasti erilaista nakerreltavaa. Kuten ihmisetkin, myös linnut voivat kyllästyä mikäli lelut ovat aina samoja vanhoja. Papukaijan kanssa täytyykin siis aina pitää aivomyrsky käynnissä ja kehitellä uusia, kivoja leluja.
Sattumalta huomasin kerran ohjeen myrkyttömään vehnäjauholiisteriin. Tämä on ollut se, mitä olen etsinyt, myrkytöntä liisteriä. Tästä saa nimittäin linnuille vaikka mitä!

Seokseen tarvitaan:
1dl vehnäjauhoja
3dl vettä
vanhoja sanomalehtiä tms. paperia

Mikäli teet kerralla vain pari lelua, riittää 0,5dl jauhoja ja 1,5dl vettä. Tai vaihtoehtoisesti määriä voi suurentaa samassa suhteessa, jos tahtoo tehdä isomman annoksen kerrallaan.

Sekoita jauhot kattilassa pieneen määrään vettä. Kaada tämän jälkeen loput vedet sekaan, sekoittele huolellisesti ja anna kiehahtaa. Valmista! Hommaa nopeuttaa, mikäli keität veden vedenkeittimessä, tällöin seos kiehahtaa heti kun levy vain lämpenee.
Anna liisterin jäähtyä hetki, jottet polta sormiasi. Revi tällävälin paperi suikaleiksi ja sitten ryhdy askartelemaan!

Muotteina voi käyttää melkein mitä vain tai voit olla ilman muotteja. Tein itse osan leluista jälkiruokakulhoihin. Vuorasin kulhon sisäpinnan talouskelmulla, jottei paperi tartu siihen kiinni ja sitten ladoin vain kerroksia toisensa perään.
Osan tein ilmapallojen päälle, pallo puhalletaan halutun kokoiseksi ja peitetään liisteröidyillä suikaleilla. Ripustetaan kuivumaan, puhkaistaan pallo ja vedetään se lelun sisältä pois. Samasta rei'ästä saa myös namit sisälle, ellei näitä laita jo valmiiksi pallon sisälle ja koita puhkaistaessa saada tippumaan leluun. Varo tosin tällöin, ettei pallosta jää riekaleita sisälle, nämä kun eivät linnun ruuansulatuselimistöön sovi.

Hyödynsin näihin leluihin ilmapallojen lisäksi myös käytettyä serpentiiniä. Näin sain pinnasta kivan värikkään. Kiitos anoppi ja vapunvietto. :D

Valmiin työn kuivumiseen menee vähintään vuorokausi tai pari. Työ ei tunnu enää kostealta ja kuulostaa erilaiselta kuivuneena, varaa tähän siis riittävästi kärsivällisyyttä, jotta annat lelujen kuivua huolella ennen kuin tarjoat ne linnuille.

Suunnittele lelujen koko ja käytettävät namit lintusi koon ja lajin mukaan. Caron nameina toimivat kuorelliset pähkinät.

Kurppa tutkimassa uutta aarrettaan.

Suunnitteleeko kissasi tappavansa sinut?

Yön pimeydessä huomaan neljän silmän tuijottavan...

... ja ne tuijottaa, tuijottaa, tuijottaa...

Epäilin taas tänään kissojeni aikomuksia suhteeni. Usein kun tuntuu siltä, että ne ovat suunnittelemassa (ja toteuttamassa!) tappamistani sen minkä ehtivät. Hyviä todisteita en asiasta ole tosin saanut, joten ymmärrän epäilyjeni kuulustavan jopa suorastaan vainoharhaisilta.

Tänään onneksi asiat muuttuivat, sillä tein tällaisen nettitestin, joka todistaa epäilyni oikeiksi! Testin mukaan on peräti 93%:n mahdollisuus, että kissani on aikeissa tappaa minut!

Suosittelen kaikkia kissanomistajia tai kissaperheissä vierailevia ihmisiä tutustumaan tuohon testiin, jotta tiedostatte mihin riskiryhmään kuulutte. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan tähän sivuun, sillä siellä näytetään yleisimmät merkit, joita kannattaa tarkkailla kissastasi. Mikäli törmäät näihin varoitusmerkkeihin, suosittelen, ettet anna huomiosi herpaantua kissastasi enää koskaan. Ne iskevät kun sitä vähiten odotat. Kun et edes tiedä kissasi olevan lähellä. Kun on liian myöhäistä...

Tämän olet aina halunnut tietää linnuista: Osa 3

Kevät.

Päivät pidentyvät, luonto herää jälleen eloon. Aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy. Kukat puskevat maasta, puut täyttyvät silmuista, linnut laulavat. Ihmiset ovat onnellisia, koska pitkä ja pimeä talvi on jälleen takana.

Lintuperheissä kevään tulo aiheuttaa kuitenkin reaktioita, joita linnuttomat eivät pysty käsittämään. Miten kevät ei muka olisikaan kivaa aikaa?

Linnuille kevät on merkki lisääntymisajan koittamisesta. Ne huutavat ja huutavat huutamasta päästyäänkin, pesää pyritään rakentelemaan kaikkialle, jokainen oksanpätkä on selvä merkki pesäntekoaineista, jokainen pienikin kolo on selvä pesäpaikka. Ennen niin mukavista ja kivoista tirpoista tuleekin yhtäkkiä aggressiivisia hormonihirviöitä, jotka pahoinpitelevät kaikki reviirilleen tunkeutuvat pahat ihmiset. Paitsi toki sen oman rakkaan puolisonsa.
Lisääntymisaikaan liittyy tottakai vahvasti myös parittelu, eihän sitä jälkikasvua muutoin pääse syntymään. Parittelun kohteeksi pääsee (jopa tahtomattaan) linnun puolisokseen valkkaama olento, olkoon se sitten toinen lintu tai vaikka ihminen.

Caron mielenkiinnon kohteena olisi mieheni. Voi miten hän toivookaan saavansa pieniä ihmis-Caroja. Minä olen paha tunkeutuja, jolta sopii vähintäänkin repiä silmät päästä.
Kanarialinnut vikittelevät kaikki samoja naaraita, seeprapeipot etsivät kuumeisesti pesäntekomateriaalia. Ja nämä kuvien agapornikset ovat kiinnostuneita vain toisistaan.

Palaisipa jo rauha taloon, olisipa kevät pian ohi!

Murun tarina

30.3.2011

Hermostuttaa, kädet tärisevät. Levoton olo. Kohta on lähtö eläinlääkäriin neitokakadumme Murun kanssa.

Lintuelämää

(Tämä teksti on kirjoitettu eräänä kylmänä ja pimeänä talviyönä äitini muistopäivän lähestyessä. Aamuöiden yksinäiset ja hiljaiset tunnit tuottavat mitä kummallisempaa tekstiä, joten tämä on jäänyt pöytälaatikon kätköihin pitkäksi aikaa.)

Lintujen kanssa on vierähtänyt koko elämäni. Ollessani aivan pieni, huomasivat vanhempani selittämättömän rakkauteni lintuihin. Niitä piirsin, niistä puhuin ja niitä ihailin. Pehmolelujen piti olla tottakai lintuja, enhän minä mistään nallekarhuista välittänyt. Lintuja, tottakai. Eihän maailmaani mitään muuta mahtunutkaan.

Kylpyastia

Eläinkaupassa käydessäni iski silmään tarjouksessa metallisia kylp...ruoka-astioita. Yllätykseni bongasinkin aivan sattumalta juuri sen astian. Minun astiani! Kylpyaltaan linnuilleni!

Ajattelin joskus, että olisi hauskaa saada linnuille roikkuva pesupaikka, muttei tullut sitten asioikseen sopivaa kulhoa siihen etsittyä, sellaista kun ei koskaan etsimällä löydä. Tai ehkä löytäisi, mutta työn ja tuskan takana. Nyt se sitten vastaan käveli. Vieläpä -50% laarista, eli vajaat kolme euroa maksoi tuo kuppi.

Todella iso halkaisijaltaan, silti kuitenkin matala, jotta lintujen on helppo mennä kylpemään. Tarkoitettu varmaan koirille tai jollekin sellaiselle, omiin silmiini tuo näyttää tosin siltä, että tehty vain minua ja lintujani varten. <3

Kuppiin porattiin kolme reikää tasaisin välimatkoin. Reikiin kiinnitettiin ketjunpätkät. Tähän poraaminen osasikin olla haastavaa, sillä mikään poranterä ei meinannut syödä tietään kupista läpi. Ainakin pitäisi käytössä kestää, jos ei muuta.

Kivalta näyttää!

Astian pohjalle heitin kerroksen kiviä, jotteivat linnut liukastele liukkaan metallin päällä. Kivet antavat mukavasti pitoa jaloille ja näyttävätkin kivoilta. Ikävä kyllä, madalluttavat vettä samalla, joten saa nähdä mitä tirpat käytössä tästä tuumaavat. Liekkö on liian vähän vettä kylpemiseen pikku kylpylinnuilleni.

Pieniä ja isoja kiviä, simpukan kuori ja vihreitä lasikiviä.

Vedellä täytettynä.

Rengaskeinu ja puukehikko

Linnunlelupajan työskentely jatkuu edelleen, maanantaina ja tiistaina oli työn alla pikkulintujen häkkiin rengaskeinu ja puinen kiipeilyteline.

(Klikkaa "Lisätietoja" nähdäksesi loput.)

Tämän olet aina halunnut tietää linnuista: Osa 2

Edellisessä osassa käsiteltiin jo veden puhtaus, joten otetaan tähän sitten aiheeksi kaikkien mieliä askarruttava suuri arvoitus: häkin puhtaus.

Mitä tapahtuu, mikäli siivoat häkin, käyt kaupassa ja tulet kotiin? Onko kotona vastassa edelleen puhdas häkki vai...? Vai tarvitseeko luusahaa sittenkin teroittaa säännöllisesti ympäri päivän...?

Tällä kertaa häkin pohja oli kuorrutettu pieneksi silputulla pahvilla. Unohdin lähtiessäni laittaa pahvilaatikoita pohjalle, joten lintu joutui silppuamaan pelkästään ylhäällä olevia lelujaan, siksi noin "vähän" sotkua.

Pahvisilpun lisäksi pohjalta on luontevaa löytää juuri äsken vielä ruokakupissa olleet sapuskat, ne päätyvät jotenkin kummallisesti lattialle. Maan vetovoimasta taitaa johtua? Sulassa sovussa seassa ovat myös silputut puupalat sekä pähkinänkuoret. Ja vielä kaiken lisäksi koko komeuden päälle on kakattu.

Hanki sinäkin lintu, niin tekeminen ei lopu koskaan!

Siivottu ja sisustettu.

Kalkkunalle kalkkuna

Koiranlelujen tarjouslaarista iski aika hieno löytö mukaan. 1,50e maksava kuminen koiran purulelu. Oli niin Carolle sopiva, että lähti matkaan. Saa Caro tuosta uuden rökityskaverin, voi paiskoa sydämensä kyllyydestä.
Ja niinä päivinä kun kurppa ei osaa käyttäytyä, voin havainnollistaa hänelle, miltä näyttää täytetty ja uunitettu kurppa. ;)

Samaa kokoa ja muotoa siinä on.

Uusi kalkkuna vaikuttaa olevan kiltimpi kuin vanha.

Pingviineitä, pingviineitä

Jokaista päivää piristävät pingviinivideot. <3
Ensimmäinen video muistuttaakin, ettei ole vielä tullut hankittua uusinta Assassins Creediä. Täytyykin jossain vaiheessa viettää mukava peli-ilta ja testailla millainen peli mahtaneekaan olla.

Ja toinen video näyttää jotenkin ihan minulta. Muut mököttää kasassa ja minä onnessani loikin ja pompin intoa täynnä. :D

Rengaskeinu

Linnuille uutta lelua.
Roskiinheitetty pyykinkuivatusteline sai uuden elämän luonamme. Kehikosta tulee kivaa kissoille, päivittelen tänne siitä kuvia myöhemmin, mutta tässäpä uusi elämä pinnoille: rengaskeinut.
Rengaskeinunhan voi vallan hyvin tehdä ilman metallikehikkoakin, mutta kehikko antaa keinulle tukevuutta sekä estää koko keinun hajoamisen, mikäli lintu pureskelee sisalin poikki.
Keinuista saa näin sopivan kokoisia omia lintujaan ajatellen. Pitkät pinnat sopivat isollekin linnulle, pieniä varten pinnat voi katkoa sopivan mittaisiksi.

(Klikkaa lisätietoja nähdäksesi loput...)

Ruokaa ja Mystikon terveiset

Tässäpä erään päivän sapuskat.
Eläinrääkätyt linnuthan joutuvat luonnollisesti syömään kaikenlaisia torakoita, kun ei ole varaa kunnon ruokaan.

Maissia, banaania, porkkanaa, omenaa...

... ja ötököitä, NAM!

Mystikko lähettää kuvaterveisiä Ida-mamilleen ja sanoo "Tsirp!"

Tämän olet aina halunnut tietää linnuista: Osa 1

Linnut ovat kivoja, hiljaisia ja siistejä lemmikkejä. Totta. Ainakin se ensimmäinen kohta.
Välillä sitä ihmettelee, mikä mielenvika saa ihmisen elämään näin? Sulkia, pahvia, puusilppua, roskaa ja pölyä. Untuvia, höyheniä, sulkia. Ja kakkaa. Kikkare siellä, kikkare tuolla, kikkare täällä.

Imuri ja rätti heiluvat, muutaman minuutin näyttää siistiltä ja sitten - näky on sama kuin ennenkin. Päivän - parin päästä ei enää tiedä onko viimeinen imurointi suoritettu kenties vuosi vai kaksi takaperin.

Mikä pahinta: vähän ajan päästä sitä likaa ei itse enää edes näe. Iskee jonkinlainen lintupölysokeus. Vieraat katselevat ympärilleen järkyttyneinä, itse tietää siivonneensa juuri ja on tyytyväinen, kun näyttää taas niin siistiltä.

Tässäpä kuvamateriaalia erään päivän vedenvaihdosta.

Maissinpala, untuva ja lintupölyä - PALJON!

Laineilla kellui pieni (kakadupöly)lautta vain...

Turhan fiksu kurppa

Puoliso yritti pyytää Caroa tulemaan häkkiin ottamalla keksin käteensä ja näyttämällä sitä Carolle. Carohan tykkää kauheasti kaikesta, mitä se ei saisi syödä, joten keksit ynnä muut vastaavat toimivat vallan hyvinä houkuttimina. Ja silloin tällöin saa vähäsen maistellakin.

Kurppa näki keksin, katsoi häkkiään, meinasi kiivetä sinne, muttei löytänytkään samantien helppoa reittiä. Hetken se pyöriskeli ympäriinsä kunnes keksi - loput keksit ovat piilossa ihmisen selän takana! Ei muuta kuin juoksujalkaa selän taakse, nokka auki, keksit nokkaan ja juoksujalkaa pois. Osasikin olla ylpeän näköinen lintu, kun kantoi nokassaan vallan kahta keksiä tyytyväisyyttä paistaen ja sopivaa ruokailupaikkaa silmäillen. Pitäkööt ihmiset yhden keksinsä, Caro tarvitsee ainakin kaksinverroin.

Seuraavaksi Caro katsoikin kummissaan, kun toinen ihminen nauraa hekotti lattialla kaksinkerroin. Sovi nyt pienelle lintuparalle nauraa. Lintuparkahan vain syö sitä mikä on hyvää. Ja ihminen senkus nauraa. Nih!

Harmi, että yritykseni saada tilanne ikuistettua kameralle ei täysin onnistunut. Kameran takia toinen keksi putosi ja huomio kiinnittyi kameraan, mutta jonkinlainen kuva sentään tuli.

Terveellinen ruokavalio.

Pelokkaat linnut: Osa 2

Koska olen kohdellut lintujani väärin, ovat nämä päättäneet kostaa saamansa julman ja epäreilun kohtalon. Fiksuina ja tietoisina olentoina linnut kuitenkin ovat välttäneet suorittamasta hyökkäystään, mikäli joku on ollut tilanteen näkemässä, joten tämä on tehnyt asian vaikeaksi todistettavaksi.

Viimeinkin minua kuitenkin onnisti ja sain kuvattua todistusaineistoa kanarialinnun hyökkäyksestä.

Seuraava video sisältää haitallista ja järkyttävää materiaalia eikä sitä suositella siksi kenellekään. Etenkin villasukista pitävien ihmisten kannattaa sulkea silmänsä rajuimpien repimiskohtausten ajaksi.

Pienessäkin nokassa voi olla yllättävät voimat, ainakin sinnikkyyttä löytyy. Yhteen villasukkaan on saatu jo reikä syötyä, joten taitaa minulla olla syytä opetella sukkien neulontaa ensi talven varalle. Tällä menolla kun voi pikkuhiljaa alkaa talvet tuntumaan varpaissa yhä kylmemmiltä ja kylmemmiltä.

Onneksi en ole vielä erehtynyt astelemaan lintuhuoneeseen villapaita päälläni...

Lintuhäkkiprojekti

(Teksti julkaistu Siipipeilin numerossa 1/10)

Idea lintuhäkkiin lähti hyvin yksinkertaisesta asiasta: eräänä kauniina päivänä tajusimme hinkanneemme lintuhuoneen lattiaa puhtaaksi kahden ihmisen voimin neljä tuntia. Eli yksin urakka nielisi helposti kahdeksan tuntia - kokonainen työpäivä! Tähän tietenkin tulee vielä lisäksi muu lintujen perussiivous ja hoito. Koska teen nykyään seitsemänpäiväisiä työviikkoja, fyysisesti hyvin raskasta työtä, ei oikein tunnu löytyvän aikaa (ja voimia!) tällaiseen lattianhinkkausurakkaan, etenkin kun otetaan huomioon, että saman ajan voi käyttää muutoinkin lintujen hyväksi. Takaraivossa alkoi siis pyörimään ajatus lintujen häkittämisestä. Pitkään pohdin, voinko rajata lintujeni elintilaa, ovathan nuo lentämään tottuneita, joten saisivatko pikkuhäkissä tarpeeksi lentotilaa? Monet kerrat tuli häkin paikkaa mietittyä, laskeskeltua ja mitattua. Aloin myös ajattelemaan häkistä koituvia hyviä puolia: lintujen yleinen turvallisuus kasvaisi huomattavasti. Ei enää tarvitsisi varoitella vieraita lattialla hyppivistä linnuista (eläimiin tottumattomat ihmiset kun eivät välttämättä asiaa muista varoitteluista huolimatta) saati sitten teipata huoltomiesten tullessa oveen jättikokoisia lappuja: “Älä päästä lintuja karkuun, älä tallaa lintujen päälle, älä laske kissoja tähän huoneeseen!” ja vielä luottaa, että laput tulee luettua ja teksti menee perille asti. Lisäksi voisin kesän kuumina hellepäivinä jopa avata lintuhuoneen ikkunan, raitis kuuma ilma on huomattavasti parempi kuin tukala ja kuuma ilma. Enää ei olisi sitäkään riskiä, että joku onnistuu livahtamaan ovesta muuanne asuntoon ja tämän jälkeen lentämään juuri siitä auki unohtuneesta ikkunasta suoraan ulos, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

---

 

Elämää kymmenen minuutin välein kakkaavien lemmikkien kanssa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat läjää...

Lopulta siis alkoi tuntumaan, että hyödyt voittavat haitat moninverroin, jäisihän linnuille kuitenkin vielä jotain lentotilaa ja ainahan ne voi laskea muuannekin lentelemään hetkeksi. Asia oli siis lopulta päätetty - lintujen elintilaa rajataan. Eli ei muuta kuin suunnitelmien kimppuun.

Suunnitelmat puun tarpeen laskeskeluun.

Urakka alkoi piirustusten tekemisellä, hinnan laskeskelulla ja tämän jälkeen tarvikkeiden hankinnalla. Ajankohdaksi valittiin tuleva kesälomani. Loman koittaessa tyhjensimme kellarin häkeistä ja purkitimme koko parven häkkilinnuiksi. Sitten vain häkit lintuineen toiseen huoneeseen ja maalipensselin kimppuun. Jotain kun tehdään, niin sen voi tehdä kerralla kunnolla, joten siksi päädyimme samalla maalaamaan seinät ja vielä tapetoimaan tulevan häkin taustan. Seiniltä revittiin ensin vanhat, rikkonaiset tapetit alas, kolot tasoitettiin ja hiottiin. Seinien tulevaksi väriksi valittiin vaaleanvihreä, joka sopii linnuille todella hyvin.

Toiseen seinään tahdoimme maalata silhuettityylisiä koristekuvia, joten piirsimme lyijykynän kanssa seinään halutut kuviot, ensin kevyesti luonnostelemalla ja sen jälkeen kunnolla piirtäen.

Mallikuva

Tämän jälkeen ääriviivat on helppo käydä tussilla läpi ja pyyhkiä ylimääräiset lyijykynän jäljet pois seinästä. Sitten vain pieni sivellin käteen ja täyttämään kuvio ja tussin ääriviivat maalin kanssa. Kuvassa näkyy ensimmäinen kuva jo melkein valmiina.
Kuvioiden väriksi valittiin sama vihreä, mutta tummempana sävynä.

Maalausurakan jälkeen alkoi tulemaan ikävä jo tapettia, joka ei vielä ollut saapunut. Aikamme odoteltiin ja kummasteltiin, miksi lähetysseuranta osaa näyttää ainoastaan Tukholmaan asti. Lopulta kuukauden päästä päätin ottaa liikkeeseen yhteyttä ja tiedustella kohteliaasti kauanko paketilla vielä mahtaisi kestää tänne kaukaiseen Suomeen saapua. Yllätys, yllätys, kävikin selville, että paketti olisi pitänyt olla perillä jo ajat sitten, mutta olikin Ruotsin posti kadottanut sen. Niinpä niin, jos jotain voi mennä pieleen... Uutta pakettia laittoivat sitten tulemaan ja sehän olikin sitten ihan hetkessä perillä. Ikävä kyllä, kesäloma oli jo ehtinyt loppumaan, joten piti vääntää häkkiä työpäivien iloksi, mikä hidasti työtahtia huomattavasti.

Tapetiksi valitsimme perinteisen tapetin sijaan laadukkaampaa Non-Woven -tapettia. Laatu näkyi tosin myös huomattavasti korkeamman hinnan muodossa, mutta onhan tuo hintansa arvoinen, mikäli kestää lintujen käsittelyssä yhtään tavallista tapettia paremmin. Kestävyyttä lupailtiin sekä UV-säteilylle, kosteudelle kuin tulellekin. Aika näyttää, miten käynee…

Työnjohtaja tarkistamassa lopputulosta

Tapetointi sujui paljon helpommin, mitä olin kuvitellut. Kuva oli selkeästi numeroituina vuotina ja näiden paikoilleen asettelu hoitui todella helposti. Liisteri riitti mainiosti, kuva meni suoraan eikä edes jäänyt mitään ilmakuplia, ryppyjä tai liisteritahroja. Saumat menivät kohdilleen juuri kuten pitikin. Seuraavana päivänä menin hieman pelokkaana katsomaan, montako vuotaa on vielä seinällä, ja suureksi yllätyksekseni ja ilokseni joka ikinen oli pysynyt. Lopputulos oli todella komean näköinen. Tulipa pieni apulaisenikin lopputulosta ihastelemaan, kuten kuvasta näkyy.

Lopulta päästiin siihen itse asiaan, eli häkin rakentamiseen. Puurimojen kanssa kävi tuuri, sillä mainitsin puun ostoaikeista puualalla työskentelevälle sukulaiselleni. Hänellä olikin heti tarjota työpaikaltaan ylijäämärimaa, löytyi koivua, pyökkiä ja tammea. Koivua oli sillä hetkellä suurin läjä, joten päätimme sitä ottaa, vaikka tummempi puu olisikin voinut olla kivemman näköistä. Pääasia kuitenkin, että on kestävää ja käsittelemätöntä. Harmiksemme huomasimme, että osa puurimoista oli hieman vänkyröitä, mutta ilmainen on kuitenkin aina ilmainen... Eihän häkkiä kuitenkaan edes alunperin suunniteltu zombiehyökkäystä kestämään, vaan ainoastaan kodiksi muutamalle pikkulinnulle, joten päätimme olla välittämättä pienestä vinoudesta ja tehdä siitä huolimatta niin hyvää jälkeä kuin pystymme. Suuremmaksi ongelmaksi muodostui katto, joka osoittautuikin olevan joka kohdasta eri korkeudella. Eli sahaamamme rimat kävivät vain ja ainoastaan kohtaan, josta mitan otimme. Onneksi ongelma oli helposti ratkaistavissa sahaamalla jokaisesta rimasta julmasti pätkä pois. Tämän jälkeen vielä mallasimme, että jokainen sopii nyt varmasti paikoilleen, ettei myöhemmässä vaiheessa tulekaan enää yllätystä katon ottaessa vastaan liian aikaisin.

Häkin kehikko oli helpointa koota ensin kasaan seinää vasten ja tämän jälkeen nostaa se vain pystyyn ja kiinnittää tukevasti seinään. Tämän tekniikan vuoksi pystyrimojen piti olla juuri oikean kokoiset, mikäli ne olisivat liian aikaisin napanneet kattoon kiinni, olisi kehikko jäänyt ikävästi vinoon.

Kehikon kasauksessa käytettiin ruuveja,...

...rimoja yhdistelimme pidemmiksi lattarautojen avulla.

Kehikko valmiina pystytykseen.

Viimeinen tukirima kiinnitettiin ulkopuolelta ruuvien kanssa, jonka jälkeen kehikko nostettiin pystyyn ja kiinnitettiin seinään.  Seinään kiinnitys tapahtui kulmarautojen avulla. Lattiaan ja kattoon emme laittaneet mitään kiinnikkeitä, sillä tahdomme aikoinaan pois muuttaessa jättää asunnon mahdollisimman siistiin kuntoon. Tosin eipä tuolla perusporakoneella edes betonikattoon mitään reikiä poratakaan. Tämän vuoksi hyödynsimmekin kehikon kiinnityksessä ikkunan yläpuolella kulkevaa listaa sekä ikkunankarmia, jotka molemmat ovat puuta. Toisenkin puolen seinä on puuta  kaappien sijainnista johtuen, joten tähänkin porailu oli helppoa.

Ja ylhäällä on!

Verholista pääsi tukemaan häkin kehikkoa.

Tuuletusikkunan sijainnista johtuen häkistä ei saanut suurempaa. :(

Kehikko kiinni seinässä.

Ovi kasattiin kulmarautojen avulla muotoonsa ja lisävahvikkeena toimii lattaraudat. Lisäksi oveen tuli ulkopuolelle kahva sekä molemmille puolille kaksi salpaa. Näin suuri ovi pysyy tukevasti kiinni. Perushoidon aikana riittää, että sisäpuolelta lukitsee toisen salvan, mutta siivouksen ajaksi on hyvä laittaa molemmat kiinni. Ovesta tehtiin tarkoituksella reippaan kokoinen, jotta mahtuu hyvin sisustamaan ja huoltamaan häkkiä. Lisäksi tarkoituksena on, että kaikki mahtuvat helposti ovesta kulkemaan.

Oven yläpuolelle jätettiin verkkokaistale, eli ovi ei aukea kattoon asti. Tämä tehtiin karkaamisriskin vähentämiseksi.

Verkkona käytettiin galvanoitua myyräverkkoa, pesaisin vielä kaiken varuilta nämä etikkavedellä ennen kiinnittämistä. Verkkojen kiinnittämiseen käytettiin niittipyssyä, jolla verkot vain niittailtiin sisäpuolelta listoihin tukevasti kiinni. Niittailun jälkeen mahdolliset terävät kulmat poistettiin ja reunat tarkistettiin huolella kolojen varalta.

Verkko ja muovimatto

Ikkunan puoleisessa seinässä oli putkien ja ikkunanlistan sijaintien takia viisainta lyödä tukipuu ikkunanlistan tasalle ja täyttää loppuväli pelkällä verkolla. Homma onnistuikin yllättävän hyvin, verkko asettui nätisti paikoilleen ja muutama ikkunankarmiin ammuttu niitti saivat sen pysymään taatusti paikoillaan. Putkien luokse ommeltiin rautalangalla kiinni useampia verkonpaloja, jotta tästäkin kohdasta tulee varmasti tiivis.
Ennen verkkojen kiinnittämistä lattialle levitettiin muovimatto suojaamaan asunnon alkuperäistä lattiaa. Muovimatto kiinnitettiin vielä reunoista huolella akvaariosilikonin kanssa, jotta sen alle ei pääse muodostumaan likaa.

Paikka pienemmälle UV-putkelle.

Suurempi lamppu oli pakko asentaa pystysuoraan.

Lampuiksi valitsimme käyttöön samat lintulamput, jotka ovat hyvin toimineet jo pidemmän aikaa. Tulevat kiinnityskohdat tuottivat tosin hieman päänvaivaa, sillä ennen pidempi putki oli juuri tapetoidulla seinällä kiinni. Nyt emme kuitenkaan tahtoneet tapetin päälle lamppua kiinnittää. Kattoon emme olisi kotivälineillä saaneet lamppua turvallisesti kiinni ja verkonkaan rasittaminen painavalla lampulla ei tuntunut parhaimmalta ratkaisulta. Joten lopulta päädyimme asentamaan lampun pystyasennossa puuseinään kiinni, toisin päin kun ei mahdu mitenkään. Ei ehkä paras ratkaisu, mutta toimiva ja turvallinen.Toisella puolella toinen lamppu kiinnitettiin poikittain yläpuolen puulistaan kiinni, juuri sopivasti kun siihen pituutensa puolesta mahtui.

Univalo

Johdot suojasimme johtolistalla.

Häkin sisäpuolella olevat lampunjohdot suojattiin kaiken varuilta johtolistalla ja pistorasian eteen tuli verkkoa, vaikkeivat nuo ennen olekaan johdoista innostuneet.
Lamppuputkien päälle on myös tarkoitus tehdä jonkinlaiset verkkosuojat.
Puuseinään ruuvattiin vielä kiinni aikaisemminkin käytössä ollut yövalo, eli aivan tavallinen seinälamppu taivuteltavalla varrella. Yövaloina toimii hyvin tavalliset himmeät hehkulamput sekä värjätyt lamput, riittää kuitenkin sen verran himmeä valaistus, että linnut näkevät jonnekin orrelle nousta, mikäli yöllä sattuu joku paniikki tulemaan.

Seuraavaksi edessä oli orsien kiinnittely. Näidenkään kiinnikkeitä emme tahtoneet tapettiin laittaa, joten toiset päät tulivat verkkoon rautalangalla kiinni ja toisessa päässä käytimme päätyseiniin kiinnitettyjä vaatekaapeissa käytettäviä vaatetangon kiinnikkeitä. Orret pysyvät siis tukevasti paikoillaan, mutta lähtevät kuitenkin yksinkertaisesti nostamalla pois heti rautalangan irrottamisen jälkeen.
Orret sijoitettiin tarkoituksella ylös, jotta häkissä liikkuminen on helppoa ja linnut saavat siivoamisen aikana istua kaikessa rauhassa ylhäällä turvassa. Muutama orsi löytyy tietenkin alhaaltakin.

Ruokakuppien kiinnitykseen käytimme jo kauan sitten itse tehtyjä ”hattutelineitä”.

Teline on siis pellistä taivuteltu systeemi, joka kiinnitetään kahdella ruuvilla tai muulla sopivalla tavalla tukevasti paikoilleen. Tämän jälkeen kuppi pysyy paikoillaan hyvin ja kuitenkin samalla kupin puhdistus sujuu vaivatta.

Teline toimii hyvin seinällä myös ilman ruokakuppia, ei ole siis linnuille mitenkään vaaraksi tai tiellä, vaikkei kuppi jatkuvasti paikoillaan olisikaan.

Betoniseinään kiinnitimme telineet peiliteipillä, ruuvien poraaminen tuohon kun on miltei mahdottomuus. Tuo kaksipuolinen teippi kestää kuitenkin aika paljon painoa ja myöhemmin sen saa kyllä irrotettua kohtalaisen pienellä itkemisellä.

Kuvaamassani nurkassa oli parin vuoden ajan pöytä ja nymfi keksi hauskaksi viihdykkeekseen istua pöydällä jyrsimässä nurkkaa palasiksi.

Lopulta tässä on kuitenkin parin vuoden jyrsimisen tulos, joten oletan uudelle häkille aika pitkää kestävyyttä.

Sitten vain pari ruokakuppia paikoilleen.

Häkin yhdessä nurkassa on lintuhuoneessa ollut pieni yöpöytä, häkissä tämä toimii nyt kylpy- ja juomapaikkana.

Osa ruuasta ja vedestä on seinillä, osa verkossa ja osa lattialla, jotta kaikkialla on ruokaa tarjolla, ettei tarvitse olla siinä ainoalla kupilla tappelemassa.

Valmista. Linnut sisällä ja homma toimii. Lentotila näyttää riittävän ja sovussa ovat istuskelleet, siitäkin huolimatta, että yllättäen ahtaalle joutuivat.
Pohjamateriaalina on ensi hätään sanomalehteä, tarkoitus on kokeilla sinne turvetta ja puupellettiä ja katsella miten homma toimisi näiden kanssa.
Oven vasemmalle puolelle on tulossa lintupuu lisäorsitilaksi, kunhan sellainen tässä ehditään rakentamaan. Lisäksi häkin sisälle täytyy myös sijoittaa lintujen käytössä ollut vesiputouskylpy, kunhan tässä päätän laitanko vanhan vesiputouksen vai rakennanko kokonaan uuden. Virtaavassa vedessä tuntuvat kovasti tykkäävän kylpeä, joten vesiputous on edelleen ehdoton pakkovaruste.
Talon suunnittelija oli tehnyt virheen ikkunaa sijoittaessaan ja lyönyt sen suoraan meidän tulevan lintuhäkin tielle, joten jouduimme häkin lopettamaan juuri ikkunaan, vaikka isompi olisikin kiva ollut. Näinkin tosin saatiin leveyttä metrin verran ja pituutta neljä metriä. Korkeutta tuli 2,70 metriä.

Kokonaisuutena ottaen tuon häkin rakentaminen oli kivaa puuhaa ja sujui hyvin perustyövälineillä. Lähinnä tuli tarvittua porakonetta, sahaa ja ruuvimeisseliä. Rahaakaan ei lopulta kovin paljoa mennyt, tapetti oli ehdottomasti kallein hankinta. Ja ehkäpä lopulta juuri tuon tapetin valinta oli koko homman vaikein osuus, kauniita, linnuille sopivia kuvia kun on aivan liikaa olemassa, joten useamman kuukauden tuota kuvaa sai arpoa. Tapetointi oli ehkäpä kuuden tunnin urakka ja loppuhäkin kasaamiseen meni muutama ilta.
Kuitteja ei tullut säästeltyä, mutta yhteensä häkin tekemiseen meni noin viitisensataa euroa, josta pelkkä tapetti nieli yli puolet. Homma pysyi kuitenkin loistavasti budjetissa, alkuperäinen laskelma kun tuonne viiteensataan nousi, joten ei tullut mitään yllätyskustannuksia.
Toistaiseksi lintujen hoito ja siivous on sujunut helposti, oven avaaminen tuntuu vielä hieman säikäyttävän, oveen kun eivät ole ollenkaan tottuneita. Itse saan kuitenkin häkissä liikuskella ihan rauhassa ilman paniikin nousemista. Aika näyttää, miten toimivaksi häkkiratkaisu osoittautuu, toistaiseksi olen itse hyvin tyytyväinen ja tyytyväisiltä näyttävät linnutkin.

Jälkikirjoitus:

Koska jutun kirjoittamisesta on jo kulunut paljon aikaa, lisään tähän loppuun vielä joitain huomioita tämänhetkisestä tilanteesta ja havainnoista.

Linnut tottuivat hetkessä täysin oveen, joten oven avaaminen ei herätä enää minkäänlaisia reaktioita, samoin minä saan edelleen liikuskella häkissä aivan rauhassa, linnut pyörivät ympärillä katselemassa mitä tapahtuu ja saattaapa osa jopa päällekin istahtaa. :D

Häkkiin tottuivat niin hyvin, että pitävät sitä ihan täysin kotinaan, joten kukaan ei edes yritä lähteä karkuun, eli ovea voi pitää täysin huoletta auki touhutessa. Pari lintua on pari kertaa vahingossa lentänyt ovesta ulos, tajunnut samantien joutuneensa ulos häkistään ja lentänyt kauhealla kiireellä ja hurjilla käännöksilä takaisin, ettei vain ulkopuolelle jäisi, eli kaikesta päätellen lintujen  mielestä lopputulos on varsin onnistunut.

Pohjamateriaalina olen käyttänyt enimmäkseen turvetta, joka on mukavan näköistä ja todella pehmeää jalan alla. Kauheasti ei edes pölyä, helppo on siivota ja edullista käytössä.
Puupellettiä olen kokeillut, mutta se on aivan liian kova materiaali ainakin omien jalkojen alle ja pyöriskeleekin jalkojen alla inhottavasti. Uusimpana kokeiluna on pellavakuivike, toistaiseksi se vaikuttaisi parhaimmalta.
Kokeilut kuitenkin vielä jatkuvat, seuraavaksi olisi vuorossa hamppu sekä maissi.

Häkki on ollut helppo pitää puhtaana, tapettikin on kestänyt pesemistä ja yllättävän hyvin siitä onkin kakat irronneet. Ovesta tuli sopivan kokoinen, joten lintujen hoito sujuu helposti.

Vaikuttaa siis siltä, että tällä kertaa kaikki meni just nappiin.